Kesäpäivät saaressa II

Itäisellä Suomenlahdella Ulko-Tammiossa

Juttuu jatkuu..

Muutaman tunnin huilitauon jälkeen suuntasin kohti eleläsaaren länsirantaa.

Ulko-Tammio muodostuu oikeastaan kahdesta saaresta pohjois ja etelä saaresta. Saarilla on sotaisa historia ja saaret yhdistetty muinoin sodan aikana kun toimineet suomen puolustuslinjassa. Kallioon on louhittu tunneli ja louhinta jätteistä tehty kannas saarten yhdistämiseksi. Tuosta sotaajasta ei tässä nyt enempää.

Kesäpäivän ilta hämärtyy auringon aletessa.

Suuntana siis länsirannan matalalle kallioniemeen, josta hyvä ihailla auringonlaskua. Kalliorantaa kävellessä huomasin, että eräät muutkin ovat samalla asialla. Eräs pariskunta ehätti edelle ja harmikseni asettuivat juuri sille kaliolle mistä itse aioin kuvata. No mahtuuhan, mut oli juuri se mesta missä itse olin suunnitellut parhaan näkymän saavani.

Kyllä maailma on kaunis

Yöt ovat vielä tähän aikaan kesästä lyhyitä ja aurinko laskee myöhään. Meri lähes tyyni, pientä tuulenvirettä rannalla ei ihan täydellistä peilausta vedestä tullut. Tuo vasemman puoleinen kallio se johon alunperin aioin parkkeerata. Siinä Venäläinen pariskunta istui retkituoleissa siemaillen punaviiniä merta ihaillen. Toki oli mullakin yömyssyksi varattu pieni konjakkipullo mukana josta pari naukkua lämmikkeeksi, vaikka ihan tarkeni shortseissa kallion hohkatessa lämpoä.

Väri vahvistuu

Kuvasin kahdella kameralla ja eri polttovälisellä opiskalla sigman 10-20mm laajakulmalla ja Canonin 50mm halvalla perus putkella, joka tekee satasen opiskaksi hyvää piirtoa. Hieno spektaakkeli oli tuo auringonlasku. Yllättävän vähän oli enään liikkeellä ketään, ei montaa näkynyt olevan ihailemassa ilta-yötaivasta, ehkä olivat sen jo moneen kertaan kokeneet, jos pidempää merellä olleet.

Aurinko painui hitaasti kohti horisonttia värjäten taivaan ensin oranssinkeltaiseksi ja vielä punertavaksi ennenkuin painui horisonttiin. Tiirat lentelivät ja kisailivat äänekkäästi rannan tuntumassa ja läheisellä luodolla tehden upeita lentonäytöksiä.

Kohta sihahtaa

Auringon mentyä jäin vielä hetkeksi katselemaan kaunista yötaivasta ja merta, jostain kaukaa kuului laivan jymsytys. Aika siirtyä telttaan nukkumaan, lämpötila vielä reilusti yli kahdenkymmenen ja kosteusprosentti melkoinen, tuntui että kaikki vaatteet olivat nihkeän kosteita. Vähän mietitytti teltassa yöpyminen, edellisestä kerrasta jo kulunut vuosia. Korppa siinä kunnossa, että epäilin miten yö sujuu, mutta yllättävän hyvin sai nukuttua. Ajatuksena oli aamusta päästä ylös katsomaan auringonnousua, mut nukuin sen vaiheen yli. Kuuden tienoissa aamukahvin keitossa nokipannulla nuotion äärellä, eväät naamariin ja liikkeelle, iltäpäivällä kuitenkin jo lähtö saaresta. Aamusta oli jo lömmintö oikeastaan kuumaa, vaikka ei minua lämpö hattaa.

Vaikkei auringon nousua kerinnyt ikuistamaan niin silti saaren itäpuolelle matkasin heti aamusta. Eteläsaaren itäranta on jylhä ja rosoisempi kuin etelä ja länsipuolen rannat. Näkymä on pohjoisen puolelle ja kauempana siintää manteretta lähempänä olevat saaret.

Kalliot ovat täällä harvinaisen hienon väriset kun jäkäläkasvustot kivien -ja kallion pinnalla värjäävät pinnan oranssin ja punaisiin sävyihin. Ei oikein kuvissa tule esille, se miten hienot värit noissa oikeastaan on. Oranssi suorastaan hohtaa näistä. Pienet kasvit kallion raoissa erottuva mukavasti vihreinä läikkinä.

Ylempänä rannalla on muutama laguuni joihin valuu vesi ylempää saaresta. Nämä ovat kauniita, vesi värjääntynyt tummaksi valuma-alueelta irroneen humuksen seurauksena. Näiden äärellä kasvaa vähän toisenlaisia kasveja mm. ruohokanukka, joka kukkii kauniisti nyt niissä jo loistivat lähes kypsät

punaiset marjat.

Laineiden liplatus, sileäksi hioutuneen kalliot, merinäkymä äärettömyyteen, horisontin kadotessa salaperäisesti valkoiseen usvaan, rauhallista, lämmintä, epätodelliselta tuntuva unenomainen tunnelma, olla yksin tässä näkymässä.

Kallioilla liikuskellessa huomioin, että lintuja on vähän. Jokunen naurulokki sekä merilokkeja ja harmaalokkeja mut niitäkin vähän. Luodon laitamilla piilotteli kyhmyjotsenperhe, merimetsoja lenteli siellä täällä mutta ei niitäkään kovin runsaasti näkynyt. Jokunen haaka uiskenteli rannantuntumassa, tiaisparvi pyöri rantametsikössä. Tiiroja näkyi ja kuului runsaimmin, no pongasin myös merikotkan kun tuli matalalla lentäen saaren männikkön suojiin. Jossain kuulu korpin raakkuminen.

Sinilevää ei sunnuntaina näkynyt enään yhtäpaljon meressä kuin lauantaina jossain kohtia vesi oli todella kirkasta ja pohja näkyi hyvin, kun ei tuultakaan oiken ollut. Joitakin uimareita näkyi rannalla kun sinilevä oli vähentynyt.

Ihailin ahdin partoja rantavedessä nämä hulmusivat pienten maininkien tahdissa. Nää ovat minusta hienoja ja mukavan pehmeän tuntuisia kun niissä varpaita liottaa. Päivä oli kääntynyt jo iltapäivän puolelle saaren rantoja kolutessa. Aika lähteä leirin purkuun ja vähän evästämään.

Varusteet kasaan ja laivarantaa odottamaan tuuri paatin saapumista. Sunnuntaisin vuoromoottori tulee noin klo 13 tienoilla saareen ja viipyy perillä non kaksi tuntia ja lähtee puoli neljältä takaisin. Tällöin on mahdollisuus tehdä päiväristeily Ulko-Tammioon. Jäin rantaan odottamaan moottoria sillä, ystävä perhe oli tulossa päiväristeilyllä saareen. Tuurin saapuessa ja matkustajien rantautuessa, heivasin yöpymis kamat paattiin ja ostin samalla veneen kahvilasta jäätelön, tuntui ylelliseltä saada kylmä jäätlö.

Läksin vielä ystävien kanssa kiertämään saarta ja kävimme näkötornilla ja oli tarkoitus kävellä luola läpi. Luolan sulle tulessa oli puistonvartia opastamassa ryhmää luolaan. Jäimme porukkaan ja kävelimme lähes pilkkopimeän luolan (70m) läpi kallion toiselle puolelle. http://www.luontoon.fi/ulko-tammio Ystävien jäädessä evästämään ajattelin vielä käydä näppäämässä joitakin kuvia itäpuolen kallioilla. Upea näkymä olikin sillä kauempana kohosi mahtavat ukkospilvet heijastuen tyyneen mereen.

Hieno lahteä saaresta nämä näkymä piirtyneenä mieleen. Tuuri pysähtyy myös Haminaan mennessä Tammiossa jossa on puolentunnin mahdollisuus piipahtaa Tammion vanhassa kalastajakylässä.

Retken finaali oli tämä huikean kaunis seesteinen maisema jossa Suomen kesä näyttää parhaita puoliaan.

Retki Ulko-Tammioon päätyi näihin maisemiin