Päivämatka Tallinnaan

Päivämatka Tallinnaan

Kaveri soitti maanantaina, että ois tarjolla päivämatka Tallinnaan keskiviikkona, lähdetkö mukaan?

Oli aiemmin ollut juttua siitä, että tekisimme reissun  Tallinnaan Fotografiskaan tutustumaan sen valokuvanäyttelyihin. 

Keskiviiko aamuna istuimme sitten bussissa päämääränä Tallinna. Matka sujui laivalla sutjakkaasti harmaan sateisen marraskuun sään siivittämänä.

Taksilla Kalamaja-telliskiven alueelle, jossa Fotografiska valokuvamuseo sijaitsee.

Olen lukenut juttuja tästä Tallinnan taiteilija piirien suosimasta alueesta aiemmin netistä, joten minulla jonkinlainen kuva tästä alueesta mielessäni.  

Heti alueelle saavuttuamme huomio kiintyi graffittiseiniin ja muihinkin seinämaalauksiin, ympäristön rouheuteen, sekä erilaisiin tilateoksiin mitä ympäristössä on.

Valokuvamuseossa tällä hetkellä esillä vain kaksi näyttelyä, joten tämä pieni pettymys. Olihan tämä toki huomioitu pääsymäksun hinnassa.

Fotografiskaan sisää ja rappuset ylös ylimpään kerroksen missä teokset esillä.

Näyttelytilat on hienot ja toimivat.

Mandy Barker Merihavainnot.

Ensimmäinen näyttely kertoi meren tilasta ja muoviroskasta miten se vaikutta mereen, sen elämään.

Teokset aika samankaltaisia ja minun mielestä ei nyt ihan ehkä valokuvataidetta, ei ainakaan perinteisessä mielessä.

Ensi alkuun vähän hämmensi mutta näin jälkikäteen mietittynä sisälsi aika vahvaa viestiä tästä aiheesta.

Toinen näyttely on Yang Fudon liikkuvat vuoret.

Tässä näyttelyssä ei montaa valokuvaa ollut esillä, jäi minulle vähän mysteeriksi. Kertoo enempi ehkä siellä pyörivästä elokuvasta joka koostuu vahvoista mustavalkoisista hetkistä missä vahvoja hitaita valokuvauksellisia kohtauksista eri ihmisistä.

Tämä hämmensi myös siksi, kun ajatteli tulevansa katsomaan valokuvataidetta, eikä elokuvaa. Tätä ei pystynyt ehkä sen vuoksi sisäistää, nää ennakko odotukset ja asenteet kait vaikutti.

Luin tuosta Yang Fudon osiosta nyt Fotograffenin nettisivulta, ehkä ois kannattunut tutustua tähän aiemmin.

Vieressä kuva upeasta aulatilasta jossa myös myymälä josta voi ostaa näyttelyihin liittyvää materiaalia.

Tämä oli tämän Tallinnan matkan pääkohde, johon ehtii hyvin tutustua tälläisella päivämatkalla, vaikka perillä olo aika on rajallinen. Koska nyt vain kaksi näyttelyä, aikaa jäi myös vähän ympäristöön tutustumiseen.

Värikkäitä näkymiä pitkin kadun varsia, tykkään jotenkin näistä vaikka osittain aika ankeita nämä näkymät.

Poikkesimmä täällä katsomassa tarjontaa ja haukkaamassa välipalaa, vaikka piirakat, jotka ostin ei oikein minun makuuni olleet. Syömättä jäivät.

Ihastelin markkinapaikan vihannes ja hedelmä tarjontaa, sekä niiden esillepanoa.

Tämmöisiä vihannes-hedelmätoreja kaipasin tänne suomeen myös.

Keskiviikon iltapäivä kääntyy hämärästä pimeään jo varhain ja aika kävellä laivarantaan josta kotimatka alkaa.

Lukuisat jouluvalot koristaa kaupunkia antaen tunnelmaa vesisateisen harmaaseen kaupunkimaisemaan.

Turhaa energian kulutusta mutta onhan nuo kauniita ja tunnelmallisia.

Kaiken kaikkiaan mukava matka vaikka monta tuntia kului pelkkään matkustamiseen.

Aika kului hyvin ja matka Kotka-Tallinna-Kotka maksoi 20 euroa sisältäen bussi ja laiva matkat edullista matkustamista tämä, täytyy lähteä toistekkin.

Kiitos myös matkaseuralaisille.

Iltapäivä Porvoossa Borgå

Viimeisen kesälomaviikon pieni retki Porvooseen.

Keskiviikko tuulinen päivä merenrannalla mökillä ja viimeinen kesälomaviikko meneillään. Mietin mitä puuhailisin, metsässä ei sieniä eikä marjoja, voisi jotain muuta kehitellä, jottei enempää mökkihöperöidy. Tuuli niin, ettei tehnyt mieli pihalla olla. Päähän pälkähti, että vois pyörähtää vaikka Porvoossa. Kameravarusteet reppuun ja menoksi. Siitä onkin aikaa kun viimeksi vanhassa Porvoossa olen käyskennellyt. Nopsasti tuonne autolla hurutteli ja autonkin sai hyvin parkkiin vanhan kaupungin liepeille.

Vanhan kaupungin kaduthan on päällystetty pääösin nupukivillä, niillä luonnosta tuoduilla pyöreillä, yläkuvan jalkakäytävät päällystetty vähän uudemmilla tekniikalla, entisaikojen kivityöläisten kilkuttamilla suorakaiteenmuotoisilla tasaisemmilla, kauniita ovat. Noilla ajoradan murkuloilla ei niin mukava kävellä, saatika sitten fillarilla kulkea, aika tärystämistä. Muistan vielä kun Kotkan keskustan kadut oli valtaosin päällystetty nupukivillä, tosin pääosin noilla kivityöläisten tekemillä. Hidasti tehokkaasti pyörällä etenemistä.

Tiivistä rakentamista ja kapeita kulkuväyliä. Ei osattu kuvitella, että joskus noilla autoilla huristellaan. Hyvin ylläpidettyjä taloja ja mielenkiintoisia pihoja. Mietin kävellessä miten yhtesöllistä muinon asuminen on ollut ikkunat matalalla, talot vierivieressä ja sisään näkyy, jos verhoja ei edessä. Nykyajan ihmisille voi aika haasteellista, monet ikkunat ovat kyllä peitetty niin tehokkaasti, ettei varmaan sisälle päin näy. Usean talon akkunan pielissä peilit joista voi katsella sisältä, ketä kadulla kulkee. Ajattelin myös miten asukkaat ovat sopeutuneet varsinkin kesä-aikana alueella liikkuviin turisteihin. Eipä tuolla kyllä muita näkynyt jalankulkevan kuin turistit, asukkaat huristelivat autoilla ja ei mitään köyhiä asustellut ovat autot sitä luokkaa.

Vanhat puutalot ovat kodikkaan näköisiä ja tykkäisin kyllä itse asua vanhassa talossa. Ihailin miten kivasti eri värein taloja ja aitoja maalattu, tuore maali tuoksuikin useista rakennuksista. Mutta millaista sitten talvella kun nuo nuput on kirkkaan jäänpeitossa tai lunta tulee metritolkulla...?

Pihat ovat vanhaan tapaan aidattu, joko pensasaidoilla tai korkeilla puisilla umpiaidoilla. Kauniista porteista pääsee suojatulle pihalle, missä vanhat omenaapuut notkuivat

omenasadosta. Porteissa mukavia yksityiskohtia muuten aika perinteisiä ovat.

Kävellessä tuli nostalginen tunne, lapsena asuimme puistolassa (nimi palautettu vanhaan muotoon Katariinaksi). Tuolloin pihat oli aidattu puuaidoin tai orapihlajapensailla, (aika monesti polkupyörän kumit niidenpiikistä tyhjänä). Puutarhat reheviä paljon omena ja luumupuita sekä runsaasti marjapensaita. Hoidettuja nurmikoita vähän, pihat oli suljetumpia ja

yksityisempiä. Nykyään aitoja vähäemmän tai sitten tylsiä verkkoaitoja.

Päärynäpuun hedelmiä roikkui erään punaisen aidan yli, ois tehnyt mieli pihistää yksi, mut jätin herkun ottamatta. Päärynät kyllä hyviä suoraan puusta napattua. Täytyy tunnustaa, että lapsena kävimme päärynävarkaissa naapurin pihalla, kun siellä kasvoi kome päärynääpuu, talossa asui vielä "pelottava" vanhaukko, joten ne maistuvat entistä paremmilta.

Monen pihan portinpielessä oli tarjolla, tai jopa tyrkyllä omenoita, josta voi ihan vapaasti napata popsittavaa. Tuli maistettua yks valkeakuulas, hyvä oli.

Näitä taloja katsellessa tuli hyvälle tuulelle niin veikeästi joitain on kunnostettu.

Vanhassa kivitalossa toki tuli käväistyä, mut ei nyt säväyttänyt, joten jatkoin talojen ja pihojen pongailua.

Värikästä

Vanhan kirjapainon pihapiiri,avoinpiha jossa lasten leikkinurkkaus.

Upea vanha ovi ulkorakennuksen seinässä

Kivipolkua pitkin käyskentelyä.

Ei näitä konepelillä paikalleen laiteta, sovittelua ja konttaamista, jotta nämä oikein sopimaan saap.

Rankkaa homma ja aikaa vievää, näiden kiviteiden tekeminen.

Tässä sais makeat vauhdit mäkiautolla, nuoripari joutui lasten rattaat kantamaan mäen alas, haastavaa se oli itelläkin alas tulla, noita isompia helpompi kun askeleet sovitti. Kirkonmäeltä joenrantaan missä enempi elämää ja puoteja.

Kahvila jossa omatekemää jäätelö ja muita herkkuja kaupan. Päädyin kumminkin kuuluisaan Porvoon jäätelötehtaan antimiin. Heidän kioskinsa samalla pikku aukiolla. Kirsikkajäätelö tötterön ostin. Nuorella iloisella myyjällä oli taiteilemista saada jäätelö vohveliin, rakenne vähän eri kun isompien firmojen. Hyvää oli.

Suklaapuodissa ihastelemassa pikkupuodin omia tuotteita. Mukaan lähti heidän marjasuklaa valikoimasta neljällä eri marjalla maustettu pieni suklaalevy paketti. Ei vielä avattu eikä maistettu.

Porvoon kahvipaahtimon ohi menin mut en kahvia mukaan ostanut. Kahvit nauti raatihuoneen torin kahvilassa porkkanakakun kera.

Jäi tässä puodissa shoppailematta, tuossa puodissa näytti enempi naisten hepeneitä kaupan. Siirtomaatsavara kauppan ohi kävelin, tätä jossain kehuttii mutta en nyt malttanut sisään käydä.

Takaisin autolle kuljin tämän meidän eduskunnan esiasteen ohi, kävis kahdensadan edustajan kera ahtaaksi. Kiva reissu tuli leikittyä turistia, kiinalaisten, arabialaisten, japanilaiste..ym kera.

Täytyy lähteä toistekin Jäätelölle Porvooseen.

Kesäpäivät saaressa II

Itäisellä Suomenlahdella Ulko-Tammiossa

Juttuu jatkuu..

Muutaman tunnin huilitauon jälkeen suuntasin kohti eleläsaaren länsirantaa.

Ulko-Tammio muodostuu oikeastaan kahdesta saaresta pohjois ja etelä saaresta. Saarilla on sotaisa historia ja saaret yhdistetty muinoin sodan aikana kun toimineet suomen puolustuslinjassa. Kallioon on louhittu tunneli ja louhinta jätteistä tehty kannas saarten yhdistämiseksi. Tuosta sotaajasta ei tässä nyt enempää.

Kesäpäivän ilta hämärtyy auringon aletessa.

Suuntana siis länsirannan matalalle kallioniemeen, josta hyvä ihailla auringonlaskua. Kalliorantaa kävellessä huomasin, että eräät muutkin ovat samalla asialla. Eräs pariskunta ehätti edelle ja harmikseni asettuivat juuri sille kaliolle mistä itse aioin kuvata. No mahtuuhan, mut oli juuri se mesta missä itse olin suunnitellut parhaan näkymän saavani.

Kyllä maailma on kaunis

Yöt ovat vielä tähän aikaan kesästä lyhyitä ja aurinko laskee myöhään. Meri lähes tyyni, pientä tuulenvirettä rannalla ei ihan täydellistä peilausta vedestä tullut. Tuo vasemman puoleinen kallio se johon alunperin aioin parkkeerata. Siinä Venäläinen pariskunta istui retkituoleissa siemaillen punaviiniä merta ihaillen. Toki oli mullakin yömyssyksi varattu pieni konjakkipullo mukana josta pari naukkua lämmikkeeksi, vaikka ihan tarkeni shortseissa kallion hohkatessa lämpoä.

Väri vahvistuu

Kuvasin kahdella kameralla ja eri polttovälisellä opiskalla sigman 10-20mm laajakulmalla ja Canonin 50mm halvalla perus putkella, joka tekee satasen opiskaksi hyvää piirtoa. Hieno spektaakkeli oli tuo auringonlasku. Yllättävän vähän oli enään liikkeellä ketään, ei montaa näkynyt olevan ihailemassa ilta-yötaivasta, ehkä olivat sen jo moneen kertaan kokeneet, jos pidempää merellä olleet.

Aurinko painui hitaasti kohti horisonttia värjäten taivaan ensin oranssinkeltaiseksi ja vielä punertavaksi ennenkuin painui horisonttiin. Tiirat lentelivät ja kisailivat äänekkäästi rannan tuntumassa ja läheisellä luodolla tehden upeita lentonäytöksiä.

Kohta sihahtaa

Auringon mentyä jäin vielä hetkeksi katselemaan kaunista yötaivasta ja merta, jostain kaukaa kuului laivan jymsytys. Aika siirtyä telttaan nukkumaan, lämpötila vielä reilusti yli kahdenkymmenen ja kosteusprosentti melkoinen, tuntui että kaikki vaatteet olivat nihkeän kosteita. Vähän mietitytti teltassa yöpyminen, edellisestä kerrasta jo kulunut vuosia. Korppa siinä kunnossa, että epäilin miten yö sujuu, mutta yllättävän hyvin sai nukuttua. Ajatuksena oli aamusta päästä ylös katsomaan auringonnousua, mut nukuin sen vaiheen yli. Kuuden tienoissa aamukahvin keitossa nokipannulla nuotion äärellä, eväät naamariin ja liikkeelle, iltäpäivällä kuitenkin jo lähtö saaresta. Aamusta oli jo lömmintö oikeastaan kuumaa, vaikka ei minua lämpö hattaa.

Vaikkei auringon nousua kerinnyt ikuistamaan niin silti saaren itäpuolelle matkasin heti aamusta. Eteläsaaren itäranta on jylhä ja rosoisempi kuin etelä ja länsipuolen rannat. Näkymä on pohjoisen puolelle ja kauempana siintää manteretta lähempänä olevat saaret.

Kalliot ovat täällä harvinaisen hienon väriset kun jäkäläkasvustot kivien -ja kallion pinnalla värjäävät pinnan oranssin ja punaisiin sävyihin. Ei oikein kuvissa tule esille, se miten hienot värit noissa oikeastaan on. Oranssi suorastaan hohtaa näistä. Pienet kasvit kallion raoissa erottuva mukavasti vihreinä läikkinä.

Ylempänä rannalla on muutama laguuni joihin valuu vesi ylempää saaresta. Nämä ovat kauniita, vesi värjääntynyt tummaksi valuma-alueelta irroneen humuksen seurauksena. Näiden äärellä kasvaa vähän toisenlaisia kasveja mm. ruohokanukka, joka kukkii kauniisti nyt niissä jo loistivat lähes kypsät

punaiset marjat.

Laineiden liplatus, sileäksi hioutuneen kalliot, merinäkymä äärettömyyteen, horisontin kadotessa salaperäisesti valkoiseen usvaan, rauhallista, lämmintä, epätodelliselta tuntuva unenomainen tunnelma, olla yksin tässä näkymässä.

Kallioilla liikuskellessa huomioin, että lintuja on vähän. Jokunen naurulokki sekä merilokkeja ja harmaalokkeja mut niitäkin vähän. Luodon laitamilla piilotteli kyhmyjotsenperhe, merimetsoja lenteli siellä täällä mutta ei niitäkään kovin runsaasti näkynyt. Jokunen haaka uiskenteli rannantuntumassa, tiaisparvi pyöri rantametsikössä. Tiiroja näkyi ja kuului runsaimmin, no pongasin myös merikotkan kun tuli matalalla lentäen saaren männikkön suojiin. Jossain kuulu korpin raakkuminen.

Sinilevää ei sunnuntaina näkynyt enään yhtäpaljon meressä kuin lauantaina jossain kohtia vesi oli todella kirkasta ja pohja näkyi hyvin, kun ei tuultakaan oiken ollut. Joitakin uimareita näkyi rannalla kun sinilevä oli vähentynyt.

Ihailin ahdin partoja rantavedessä nämä hulmusivat pienten maininkien tahdissa. Nää ovat minusta hienoja ja mukavan pehmeän tuntuisia kun niissä varpaita liottaa. Päivä oli kääntynyt jo iltapäivän puolelle saaren rantoja kolutessa. Aika lähteä leirin purkuun ja vähän evästämään.

Varusteet kasaan ja laivarantaa odottamaan tuuri paatin saapumista. Sunnuntaisin vuoromoottori tulee noin klo 13 tienoilla saareen ja viipyy perillä non kaksi tuntia ja lähtee puoli neljältä takaisin. Tällöin on mahdollisuus tehdä päiväristeily Ulko-Tammioon. Jäin rantaan odottamaan moottoria sillä, ystävä perhe oli tulossa päiväristeilyllä saareen. Tuurin saapuessa ja matkustajien rantautuessa, heivasin yöpymis kamat paattiin ja ostin samalla veneen kahvilasta jäätelön, tuntui ylelliseltä saada kylmä jäätlö.

Läksin vielä ystävien kanssa kiertämään saarta ja kävimme näkötornilla ja oli tarkoitus kävellä luola läpi. Luolan sulle tulessa oli puistonvartia opastamassa ryhmää luolaan. Jäimme porukkaan ja kävelimme lähes pilkkopimeän luolan (70m) läpi kallion toiselle puolelle. http://www.luontoon.fi/ulko-tammio Ystävien jäädessä evästämään ajattelin vielä käydä näppäämässä joitakin kuvia itäpuolen kallioilla. Upea näkymä olikin sillä kauempana kohosi mahtavat ukkospilvet heijastuen tyyneen mereen.

Hieno lahteä saaresta nämä näkymä piirtyneenä mieleen. Tuuri pysähtyy myös Haminaan mennessä Tammiossa jossa on puolentunnin mahdollisuus piipahtaa Tammion vanhassa kalastajakylässä.

Retken finaali oli tämä huikean kaunis seesteinen maisema jossa Suomen kesä näyttää parhaita puoliaan.

Retki Ulko-Tammioon päätyi näihin maisemiin