Iltapäivä Porvoossa Borgå

Viimeisen kesälomaviikon pieni retki Porvooseen.

Keskiviikko tuulinen päivä merenrannalla mökillä ja viimeinen kesälomaviikko meneillään. Mietin mitä puuhailisin, metsässä ei sieniä eikä marjoja, voisi jotain muuta kehitellä, jottei enempää mökkihöperöidy. Tuuli niin, ettei tehnyt mieli pihalla olla. Päähän pälkähti, että vois pyörähtää vaikka Porvoossa. Kameravarusteet reppuun ja menoksi. Siitä onkin aikaa kun viimeksi vanhassa Porvoossa olen käyskennellyt. Nopsasti tuonne autolla hurutteli ja autonkin sai hyvin parkkiin vanhan kaupungin liepeille.

Vanhan kaupungin kaduthan on päällystetty pääösin nupukivillä, niillä luonnosta tuoduilla pyöreillä, yläkuvan jalkakäytävät päällystetty vähän uudemmilla tekniikalla, entisaikojen kivityöläisten kilkuttamilla suorakaiteenmuotoisilla tasaisemmilla, kauniita ovat. Noilla ajoradan murkuloilla ei niin mukava kävellä, saatika sitten fillarilla kulkea, aika tärystämistä. Muistan vielä kun Kotkan keskustan kadut oli valtaosin päällystetty nupukivillä, tosin pääosin noilla kivityöläisten tekemillä. Hidasti tehokkaasti pyörällä etenemistä.

Tiivistä rakentamista ja kapeita kulkuväyliä. Ei osattu kuvitella, että joskus noilla autoilla huristellaan. Hyvin ylläpidettyjä taloja ja mielenkiintoisia pihoja. Mietin kävellessä miten yhtesöllistä muinon asuminen on ollut ikkunat matalalla, talot vierivieressä ja sisään näkyy, jos verhoja ei edessä. Nykyajan ihmisille voi aika haasteellista, monet ikkunat ovat kyllä peitetty niin tehokkaasti, ettei varmaan sisälle päin näy. Usean talon akkunan pielissä peilit joista voi katsella sisältä, ketä kadulla kulkee. Ajattelin myös miten asukkaat ovat sopeutuneet varsinkin kesä-aikana alueella liikkuviin turisteihin. Eipä tuolla kyllä muita näkynyt jalankulkevan kuin turistit, asukkaat huristelivat autoilla ja ei mitään köyhiä asustellut ovat autot sitä luokkaa.

Vanhat puutalot ovat kodikkaan näköisiä ja tykkäisin kyllä itse asua vanhassa talossa. Ihailin miten kivasti eri värein taloja ja aitoja maalattu, tuore maali tuoksuikin useista rakennuksista. Mutta millaista sitten talvella kun nuo nuput on kirkkaan jäänpeitossa tai lunta tulee metritolkulla...?

Pihat ovat vanhaan tapaan aidattu, joko pensasaidoilla tai korkeilla puisilla umpiaidoilla. Kauniista porteista pääsee suojatulle pihalle, missä vanhat omenaapuut notkuivat

omenasadosta. Porteissa mukavia yksityiskohtia muuten aika perinteisiä ovat.

Kävellessä tuli nostalginen tunne, lapsena asuimme puistolassa (nimi palautettu vanhaan muotoon Katariinaksi). Tuolloin pihat oli aidattu puuaidoin tai orapihlajapensailla, (aika monesti polkupyörän kumit niidenpiikistä tyhjänä). Puutarhat reheviä paljon omena ja luumupuita sekä runsaasti marjapensaita. Hoidettuja nurmikoita vähän, pihat oli suljetumpia ja

yksityisempiä. Nykyään aitoja vähäemmän tai sitten tylsiä verkkoaitoja.

Päärynäpuun hedelmiä roikkui erään punaisen aidan yli, ois tehnyt mieli pihistää yksi, mut jätin herkun ottamatta. Päärynät kyllä hyviä suoraan puusta napattua. Täytyy tunnustaa, että lapsena kävimme päärynävarkaissa naapurin pihalla, kun siellä kasvoi kome päärynääpuu, talossa asui vielä "pelottava" vanhaukko, joten ne maistuvat entistä paremmilta.

Monen pihan portinpielessä oli tarjolla, tai jopa tyrkyllä omenoita, josta voi ihan vapaasti napata popsittavaa. Tuli maistettua yks valkeakuulas, hyvä oli.

Näitä taloja katsellessa tuli hyvälle tuulelle niin veikeästi joitain on kunnostettu.

Vanhassa kivitalossa toki tuli käväistyä, mut ei nyt säväyttänyt, joten jatkoin talojen ja pihojen pongailua.

Värikästä

Vanhan kirjapainon pihapiiri,avoinpiha jossa lasten leikkinurkkaus.

Upea vanha ovi ulkorakennuksen seinässä

Kivipolkua pitkin käyskentelyä.

Ei näitä konepelillä paikalleen laiteta, sovittelua ja konttaamista, jotta nämä oikein sopimaan saap.

Rankkaa homma ja aikaa vievää, näiden kiviteiden tekeminen.

Tässä sais makeat vauhdit mäkiautolla, nuoripari joutui lasten rattaat kantamaan mäen alas, haastavaa se oli itelläkin alas tulla, noita isompia helpompi kun askeleet sovitti. Kirkonmäeltä joenrantaan missä enempi elämää ja puoteja.

Kahvila jossa omatekemää jäätelö ja muita herkkuja kaupan. Päädyin kumminkin kuuluisaan Porvoon jäätelötehtaan antimiin. Heidän kioskinsa samalla pikku aukiolla. Kirsikkajäätelö tötterön ostin. Nuorella iloisella myyjällä oli taiteilemista saada jäätelö vohveliin, rakenne vähän eri kun isompien firmojen. Hyvää oli.

Suklaapuodissa ihastelemassa pikkupuodin omia tuotteita. Mukaan lähti heidän marjasuklaa valikoimasta neljällä eri marjalla maustettu pieni suklaalevy paketti. Ei vielä avattu eikä maistettu.

Porvoon kahvipaahtimon ohi menin mut en kahvia mukaan ostanut. Kahvit nauti raatihuoneen torin kahvilassa porkkanakakun kera.

Jäi tässä puodissa shoppailematta, tuossa puodissa näytti enempi naisten hepeneitä kaupan. Siirtomaatsavara kauppan ohi kävelin, tätä jossain kehuttii mutta en nyt malttanut sisään käydä.

Takaisin autolle kuljin tämän meidän eduskunnan esiasteen ohi, kävis kahdensadan edustajan kera ahtaaksi. Kiva reissu tuli leikittyä turistia, kiinalaisten, arabialaisten, japanilaiste..ym kera.

Täytyy lähteä toistekin Jäätelölle Porvooseen.