Kesäpäivät saaressa I

Heinäkuu alkanut kuuman helteisenä ja ajattelin pistäytyä viikonloppuna 14 - 15 päivä itäisen Suomenlahden ulkosaariston Ulko-Tammion saaressa. Saareen pääsee heinäkussa tuurimottorilla, joka lähtee Haminasta lauantaina ja sunnuntaina. Saaressa on mahdollisuus yöpyä, joko autiotuvassa tai teltassa. Itse varustautunut telttailemaan. Saaressa on kaksi aluetta jossa voi yöpyä, niissä myös tulentekopaikat, sekä polttopuita. Saari kuuluu myös itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.

Tuuri saapuu Ulko-Tammion satamaan

Heti rantauduttua etsin sopivaa telttapaikkaa ja päädyin lopulta länsisataman läheiseen telttailu-alueeseen, jossa ei ollut muita yöpyjiä. Eteläpuolen aluella oli runsaasti väkeä, myös venepaikat olivat täysi saareen viikonloppua viettämään tulleita veneiliötä. Teltta pystyyn ja suuntasin pikaisesti saaren länsi-etelä puolen silokallioille kameravarusteiden kera, sillä kuvaamaan tänne tulin.

Haminan tervasaaresta lähdettyämme pian haminanlahden suulla alkoi meri olla sinilevän vallassa ja melkoista sinilevä puuroa oli myös ulko-Tammion rantavedet.

Rantavedessä vellovaa levää kuin maitokahvia

Helteinen päivä lämpötila keikkui kolmenkymmenenasteen molemmin puolin kallio niin kuuma, että poltti jalkapohjia. Ilman jalkineita ei saaren kalloilla pystynyt kävelemään. Meri lähes tyyni kevyet mainingit huuhtoi kalliorantoja antaen merellisen äänimaiseman. Talven jäät ovat aikojen kuluessa silottanut kalliot kauniin näköiseksi toki jäät myös runnovat ja halkovat kiviä ja kallioita. Olen aina ihastellut ulkosaarissa näitä upeita kallioita niiden värejä ja muotoja, sekä sitä avaruutta mitä meri antaa.

Nyylähaarikko

Pienet laguunit läiskittää hauskasti näitä kallioita, niissä elelee sukeltajiakuoriaisia ja sammakontoukkia, myös itikantoukat viihtyvät niissä.

Kallion raoissa sinnittelee heiniä ja kukkivia kasveja kuten nyyläharikot, jotka uhmaa meren mahtia sinnitellen kallioiden raoissa kukkien pienin valkoisine kukkasin.

Saaren sisäosissa löytyy myös lehtomaisia metsiköitä joissa kasvisto rehevää ja monimuotoisempaa niissä kasvaa myös lehtokieloa runsaasti.

Monet kasvit ovat kärsineet myös täällä kuivuudesta, joten joissain paikon kasvit olivat auringon paahteen ja kuivuuden ruskettamia. Sitä kukkaloistoa mitä yleensä kesinä tähänaikaan ulkosaarissa on, ei nyt ollut.

Sileät kalliot joita läiskittää pienet laguunit.

Kuuma päivä ja olisi mukava pulahtaa uimaan mutta sinilevää oli ympäri saarta ja kiukku oli suurta niiden perheiden lapsilla jotka viikonloppua viettiva saaressa, kun ei lupaa uimiselle tullut. Ei itselläkään tullut mieleen uimaan mennä, sillä sinilevä voi olla myrkyllistä, vaikka kuumaa niin parempi pysyä poissa.

Sininen taivas ja sininen meri aurinko porottaa ja horisontti hämärtyy valkoiseen utuun, edempänä näkyvät luodot ja saaret leijuvat lämpimän ilman väreilyssä. Omassa karuudessa huikean kaunista, jota ei oikein sanoin voi kuvailla. Omanlainen äänimaisema täydentää kokemuksen.

Rannoille ajauttuu kaikenlaista tavaraa myös jonkinverran muovijätettä, onneksi ei ihan mahdottomasti. Meri tuo mukanaan myös hauskoja juttuja kuten kuvan väsähtänyt otus, joka makaa aurinkoa ottamassa kallion päällä.

Suuntasin saaren eteläkärkeä kohti, rantakalliota pitkin hissukseen edeten. Yllättävän vähän törmäsi rannalla muihin kulkijoihin, vaikka saaressa runsaasti väkeä. Eteläkärjessä on parin luodon muodostama uloke joille pääsee matalanveden aikana hypimällä kiveltä toiselle toki voi myös kahlata sinne. Muistaen sen, että saarten kivet ja kalliot ovat liukkaita veden alla ja märät kivet ja kalliot myös petollisen liukkaita. Olen monta kertaa retkikavereita, jotka eivät tottuneet liikkumaan merten ranoilla, varoittanut liukkaista rannoista, mut ei he usko ennenkuin ovat kiroten selällään tantereessa. Nämä kivi kallio ulokkeet ovat minun lepipaikka tässä saaressa.

Eteläkärjen ulokkeet uloimpana Lopi niminen luoto

Lauantaina vesi senverran ylhäällä, että kuivin jaloin ei tuonne pääsisi, mutta sunnuntaina ois ollut helpompi mennä, kuten kuvasta yllä näkee. Jäi tälläketaa menemättä en viitsinyt kamerarepun kanssa tuonne kiville hyppimään lähteä, ettei kastelisi kameroita, jos sattuis luiskahtamaan. Luodon kärjessä istuessa ei näy muuta kuin aava meri, siinä mielikuvitus pääsee valloileen, miettien mitä siellä toisella puolen mahtaa olla.

Päivä edennyt jo illan puolelle joten aika lähteä välillä evästämään leiripaikalle.

Itäpuolen jäkälien värittämät kalliot näyttivät upeilta vaikka illan keltainen valo ei punaista osaa oikein esille tuo. Tämä maisema on häkellyttävän upea, sitä tuntee jotenkin itsensä todella pieneksi tuolla. Paluu leiripaikalle tuntui kropassa, vaikkei pitkä matka ollut. Koko päivä helteisessä auringonpaisteessa vaatii veronsa. Makkarpaistoa ja evästen mutustelua, jonka jälkeen pienet nokoset teltassa, jotta jaksaa lähteä seuraamaan illan luonnon näytöstä... siitä juttua jatkossa....

Täytyy muistaa, osata pysähtyä katselemaan ja kuuntelemaan luonnon kauneutta ja jylhyyttä.

Huhtikuun havaintoja

Usvainen merenlahti päivän painuessa iltaan

Huhtikuun 16 päivä ja kevät etenee vauhdilla. Vähän olen kerennyt retkeilemään, työ vie päivät tehokkaasti. Viikonloppu töitä ja maanantai vapaata ja suuntana Neuvoton. Vähän suttuinen päivä mutta ilma jo mukavan lämpimä. Sateli ajoittain vettä joten aamupäivä meni sisähommissa, mutta iltapäivästä sade lakkasi ja pääsin pihatöihin, samalla seuraten mitä luonnossa tapahtuu ja paljon tapahtuukin.

Merinäköalalla oleva yksiö mennyt kaupaksi sinitiais pariskunnalle ja nämä olivat sisustus puuhissa. Vaikka oli pilvinen päivä niin linnut lauloivat ahkerasti. Peipot ja punarinnat päässeet vauhtiin keltasirkku lauleli taustalla. Selkä ja merilokit kailottivat, myös kala -ja harmaalokit liitelivät lahden yllä antaen oman säväyksen äänimaailmaan. Naurulokit kinastelivat rääkkyen porukassa, kyllä meri ilman lokkeja ja niiden mekastusta tuntuisi omituiselta ja tyhjältä.

Neuvottoman lahti on suurelta osin vielä jäässä mutta salmensuun sula alue kasvaa päivä päivältä enempi.

Lämmin ilma ja meren jää nosti maisemaan mahtavia sumupilviä jotka ajoittain peittivät maiseman kokonaan näkyvistä. Joutsenten valkoposki sekä merihanhien mekastus sumun seassa loi hienon tunnelman, lähes tyyneen usvaiseen maisemaan. Joutsenet ja hanhet tekivät näyttäviä soidinlentoja pitkin päivää ja kyhmyjoutsenet läpsyttävät siipiään reviiritaisteluissa.

Ensimmäiset laulu - punakylkirastaat virittelivät varovasti säettään myös räkätit räksyttelivät koivun latvassa, pesänrakennus varmaan kohta käynnissä. Ihme kyllä en kuullut vielä rautiaisen laulavan, pitäisi olla jo maisemissa, on joka kesä niitä pihapiirissä ollut. Edellisellä viikolla lahden jäällä vieraili viisi merikotkaa noita yritin myös pongata mutta ei niitä nyt näkynyt. Kalasääski on pyörinyt muutaman kerran sulan yllä saaliin toivossa mut nyt ei sitäkään näkynyt.

Aavemainen usva meren jään yllä ja joutsenten sekä hanhien äänet loivat mahtavan luontoelämyksen

Kurkipari lenti muutaman kerran yli torvet soiden ja olivat illansuussa laskeutumassa mökin takana olevalle vanhalle pellolle, koska olin mökin takana eivät ensin huomanneet minua, mutta kun äkkäsivät niin tekivät äkkijarrutuksen ja kääntyivät takaisin. Oleilevat usein Hevossaaren puolella olevalla turalla ja kesäiltoina kuuluukin sieltä usein heidän huutelunsa. Nuolihaukka syöksyi saalin perässä mut ei tainnut onnistaa. Nuolihaukat pesineet useana vuonna läheisen niemen nokassa sieltä kuuluu usein nuolihaukan ääntelyä.

https://www.xn--lintujen-net-ocba.net/nuolihaukka/

Mietiskelin sitä miten kevät tuo päivä päivältä lisää ääniä metsään lämpimä ilmavirtaus tuo runsaasti muuttajia. Aamuisin huomaa mitkä lajit saapuneet yön aikana sillä suurin osa pikkulinnuista muuttaa öisin. Hyönteissyojät ja kahlaajat ovat seuraavaksi odotuslistalla. Kivitaskuja oli jo saapunut hiekkamontun kivikasoille. Västäräkin olenkin nähnyt joten vähäsen sitä matkaa kesään enään.

Jää jo mustaa ja aika tikkuista oletan, että lahti on sula muutaman päivän päästä. Sitten pääsee seuraamaan vesilintujen elämää omassa rannassa. Ensi viikolla loma joten aikaa ja mahdollisuus retkeillä ja tehdä havaintoja, toivottavasti säät ovat suotuisat.

Kevättä

Meri vielä jäässä mutta kevät silti tulossa vauhdilla. Perjantaina 6.4 mökillä kaatamassa pihavaahteran nurin ja huomasin, että mahla nousee jo voimakkaasti ylös runkoa pitkin.

Perjantai lämmin päivä. Sinitiais pariskunta kävi useita kertoja tutkailemassa pönttöä sopisiko uudeksi asunnoksi, saas nähdä kelpaako. Kova tuuli, joten ei paljoa luonnon ääniä vielä kuulunut. Tiaiset lähinnä liikkeellä jokunen keltasirkku vieraili etsien vielä jyviä ruokintapaikalta. Olen myös huomannut, että linnut ja oravat käyvät juomassa vaahteran mahlaa mielellään keväisin. Nikkaroin kolme uutta linnunpönttö on tullut tavaksi muutamia asumuksia lisää tehdä joka kevät. Ei mitään kauniita, eikä niin millilleen.

Käpytikalla tapana käydä suurentamassa pönttöjen lentoaukkoja, syksyisin niissä usein yöpyy. Mutta pääsee niistä myös nappaamaan pesistä poikasia kun niihin asukas on kotiutunut. Olen nykyään noihin tervapahvin palan laittanut suojaksi, eivät tikat ja oravat pääse nakertamaan lentoaukkoa. Pönttöjä tehdessä varikset ja lokit melskasi, kiinnittivät huomioni kun katsoin taivaalle niin huomasin puiden latvuston yläpuolella kaksi valkopyrstöistä merikotkaa liitelevän taivaalla, varikset ja lokit niitä hätisteli, menin nopsasti hakemaan kameraa, mutta ennen kuin kerkesin kameraan sopivan opiskan laittaa niin olivat jo metsän takana.

Mietin, että jos 70-80 luvulla olisi joku sanonut, että neljänkymmenen vuoden kuluttua näkisi merikotkia melkein päivittäin täällä, niin olisi hulluna pidetty. Oli nuo niin harvinaisia tuolloin.

Perjantai ilta päättyi kauniiseen auringonlaskuun mustarastaan sävelin.

Lauantaina jo aamupäivästä Neuvottomassa kevät tuntuu nyt etnevän monella kukonaskeleella päivässä lumet hupenevat vauhdilla, kova tuuli tosin mereltä, niin kolealta tuntuu vielä. Lahdensuun sulassa laulujoutsenia ja suorittivat komean ylilennon trupettejaan soittaen, on ne vaan niin upeita. Sepelkyyhkyt kujertavat ja läpsyttelevät siipiään soidinlennollaan. Hanhiparvet mekastavat hauskasti kun lentävät edes taas. Myös Kyhmyjoutsenet suorittivat ylilennon puiden latvoja hipoen, ne kuulee jo etäältä niiden siipien viuhuvasta äänestä. Ei vielä päässeet poukamaan pesimäpuuhiin, edellisenä kesänä seurailin miten pesintä sujui.

Sunnuntaina suuntana Neuvoton ja heti autosta ulos astuttua peippojen laulu tervehti iloisesti. Punarinta helskytti myös heleätä säveltään. Pidän punarinnan laulusta sen ilta ja aamukonsertti utuisen metsän laidassa saa hyvälle tuulelle. Huomasin, että yön aikana oli muuttolintuja saapunut suurin joukoin, jokunen rastas äänteli mutta ei vielä laulanut, metsä alkaa elämään. Västäräkkiä odotin ilmestyväksi mutta ei vielä tullut, mutta lähipäivinä varmaan. Tytär koirineen oli matkassa ja kovasti nuo halusivat osallistua risusavottaan mutta väärään suuntaan ne noita raahasi.