Ikkuna Suomalaiseen maisemaan
Kuvia Etelä-Kymenlaaksosta
METSÄ
Koivu kuuluu Suomalaiseen maisemaan. Sen valkoisena hohtavat rungot ja vasta puhjenneet lehdet luo koivumetsään raikkaan puhtaan ilmeen. Ja se raikas tuoksu, minkä metsässä aistii on hurmaava!
Kevätpäivän ukkosen aiheuttama raekuuro laikuttaa hennon vihreän metsän valkoisin laikun. Miten mukava ulkoilla raikkaassa kevätsäässä.
Lehtipuut hiirenkorvilla raekuuro raikastaa ilman, jossa peipposet ja punarinnat soittaa säettään.
Kesäilta ja usvainen vedenpinta missä kalastajat soutavat ruuhella.
Kesäinen istutuskoivikko vihreään hämyyn verhottuna.
Maalaismaisema missä keltainen rypsipelto jakaa vihreän sävyt ja taivaansini luo sille kontrastin.
Pellon ja tien pientareet täynnä kauniisti kukkivia ketokasveja monenvärisinä pehkoina. Kimalaiset pörrää kukissa ja pellosta kantautuu mullan tuoksu sekoittuen kukkivien kasvien hunajaiseen tuoksuun.
Horsman kukinnot ihastuttaa vielä tällä erikoisella värimuunnoksella. Nämä avarat peltomaisemat pirstoo Suomen metsäistä maisemaa mukavasti.
Vanha lato hevoslaitumen kupeessa, usvan vallatessamaiseman kesäillan viiletessä.
Näkymä on kuin sadussa, voi hyvin kuvitella , että usvan seasta esiin ratsastaa uljas prinssi valkoisella ratsullaan.
Metsä ja pelto nostaa monenlaista tuoksua ilmaan jotka herkistää aistimaan kesän moninaisia tuoksuja. Tässä voi viipyillä hetken katsellen auringonlaskun loihtimaa tunnelmaa.
Hämyinen korpimetsä jossa kirkasvetinen puro mutkittelee metsän pohjalla kasvaen matkalla pieneksi joeksi. Tämä karu metsä, jota puronvarren rehevät lehtokasvit reunustavat sini-vihreiden neidonkorentojen lennellessä veden yllä siivet valossa välkkyen, kuin pienet metsän keijut.
Kutsunkin tätä keijumetsäksi.
Nämä pienet metsäpalstat usein hyvin piilossa ihmisten katseilta ja vaikeasti löydettävissä, ovat jokseenkin säästyneet tehometsätalouden toimenpiteiltä. Retkeillessä tällaisessa metsässä voi tuntea miten vahvasti se vaikuttaa mieleen ja miten rauhoittavaa kulkeminen siellä on. Metsän henki huokuu näissä vahvasti.
Mäntymetsän keväinen raikkaus mustikan vaaleanvihreiden mättäiden peitossa
Harjujen valoisat mäntymetsät ovat upeita, kun niissä puut jo iäkkäämpiä ja niissä on yleensä helppo kulkea kun aluskasvillisuus yleensä kanervan , mustikan ja puolukka kasvustojen peitossa. Valitettavan vähissä ovat luonnontilaiset vanhat harjumetsät ainakin Etelä- Kymenlaaksossa. Enempi näkee viereisen kuvan kaltaisia tehometsätalouden karuhkoja kangasmetsiä joissa puut harvakseltaan ja lähes pelkästään mäntypuita, eikä vielä kovin iäkkäitä edes. Aika moni pitää tämmöisistä ja luulevat sitä "oikeaksi" metsäksi mutta eihän se oikeasti ole.
Itse muistan hatarasti vielä mökkimme lähimetsät missä kasvoi komeita petäjiä, puolukka sadot oli runsaita ja harjun rinteillä kasvoi pieni kangasvuokko esiintymä. Nykyään harjun tilalla suuri hiekkamonttu, josta hiekka viety teiden ja kaupungin rakennus tarpeiksi ja tilalle on noussut teollisuusalue.
Valkmusan kansallispuiston Kananiemensuon ranta männikköä. Muistan kun tälle alueelle perustettiin kansallispuisto oli tämä metsikkö vielä suhteellisen nuori. Kolmessakymmenessä vuodessa aika rivakasti kasvanut ja jonkin verran vankistunut. Jos vielä parinkymmenen vuoden päästä kykenee retkeilemään, niin mielenkiintoista olisi nähdä millai metsä muuttuu kun saa kasvaa luonnontilaisena.
Pidän erityisesti vanhoista kuusimetsistä jossa puut suuria ja oksisto niin tiheää, että metsänpohjaan valoa pääsee vähän. Aluskasvillisuus on vähäistä, joten erilaiset sammaleet ja jäkälät ovatkin vallanneet metsänpohjan. Tällaisessa metsässä onkin mukava ja helppo liikkua pehmeitä sammalmättäitä pitkin. Oksiston välistä siivilöityvä valo luo mukavia valoläikkiä puiden lomaan tuulen kohistessa latvustossa. Näissä hämyisissä metsissä on usein hiljaista ja lintulajisto on omanlaisensa, jostain kauempaa saattaa kuulua korpin raakkumista ja tikan tai palokärjen kopistelua. Metsä voi jopa tuntua synkältä ja vähän pelottavalta suurten puiden vuoksi. Itse kutsun tämmöisiä paikkoja synkkien ajatuksien metsiksi, jonne ne synkät ajatukset voi mielestä jättää.
Myös vanhahkot metsät jossa on aikaisemmin laidunnettu karjaa ovat mieleeni niissä puulajisto monipuolisempi ja metsä näin ollen valoisampi. Valitettavan vähiin vain vanhat metsät ovat käyneet. Niitä löytyy nykyään lähistöltä vain pieniä lämpäreitä sieltä täältä.
Useista suomenlahden sisälahtien rannoilla kasvaa rannan tuntumassa reheviä rantalehtoja. Viereinen kuva on entinen hevoslaidun, joka alavalla meren rannalla, tämä alue on hiljalleen metsittymässä. Koivut vielä nuoria ja koiranputki kasvusto hyvin rehevää niinkuin muu aluskasvillisuus. Näissä rantapuusto aika monipuolista leppien, haapojen ja koivujen sessä myös havupuita. Näissä on varsinkin keväisin mukava liikkua, ensimmäiseksi keväällä kukkaan puhkeaa kiurunkannukset. Myöhemmin runsaat kielo kasvustot avautuvat kukkaan taikina -ja viinimarja pensaiden lomassa. Koiranheisi ja tuomi muodostaa tiheitä pöheikköjä ennen kuin havupuut ylempänä rantaviivaa ottavat vallan. Äänimaailma on monipuolinen vesilintujen melskatessa rannan tuntumassa. Rastaiden ja muiden pikkulintujen saapuessa muuttomatkalta laulukonsertti on moniääninen ja runsas. Lehtokurpat ja rantasipit viihtyvät myös näillä rannoilla.
SIELUNMAISEMANA
MERI
Meri tuo niin kaunis ja petollisen arvaamaton, tyynenä lempeä mutta hetken päästä raivoaa kun myrskytuulet saavat vedet vellomaan.
Meren äärellä tuntee myös jonkinlaista vapauden tunnetta ja kaukokaipuuta jonnekkin kauas, kauas pois horisontin tuolle puolen.
Tyynenä kesäpäivänä, kun aurinko laskee horisonttiin värjäten taivaanrannan ja vedenpinnan peilatessa kauniisti sen värikirjon, tuntuu aivan kuin, yltäisi tuo näkymä syvälle sieluun asti, samoin kuin myös meren lempeä rauha.
Itäisen Suomenlahden rannikon karut saaret ja kivikkoiset rantavedet luovat tälle merialueelle oman ilmeen. Veneellä liikkuessa onkin oltava tarkkana, ettei törmää vedenalaiseen karikkoon.
Perämoottorilla ja soutuveneellä on mukava liikkua saaristossa kauniina kesäpäivinä. Meriveden lämmettyä hellepäivinä voi hyvin lähteä retkelle saareen tai luodolle, nauttia eväistä ja pulahtaa vaikka uimaan raikkaaseen meriveteen.
Kesäkuun iltana kun aurinko alkaa painua mailleen ja meri rauhallinen on oiva hetki suunnata merelle kalastamaan.
Tähän aikaa vuodesta voi uistelemalla saaliiki saada isoja kuha vonkaleita, joita kyllä kannattaa yrittää sillä se on erinomainen ruokakala.
Marraskuu ja valoisa aika alkaa olla jo lyhimmillään eikä aurinko kovin ylös taivaanrannasta nouse. Tähän vuodenaikaan tulee vähän valokuvattua, kun luonto on harmaata ja päivät lyhyet.
Tämän kuvan maisema on idyllinen ja perin Suomalainen näkymä, pieni punamullalla maalattu saunamökki meren rannalla.
Pidän näistä näkymistä kun uusi lumi on satanut ja meri ei vielä jäässä. Maisema valaistuu lumen myötä ja sininen vedenpinta peilaa rantametsän upeasti jota keltainen ruovikko reunustaa. Näyttää kuin aika olisi pysähtynyt ja luonnon hiljaisuus vain korostuu.
Vanha hirsinen venekuuri Kaarniemen lahden rantakalliolla koleana marraskuun päivänä. Talas pikkuhiljaa lahoamassa häviää näin myös vanha rakennustyyli unholaan.
SUO OMANLAINEN MAAILMA
Suot ovat merkittävä osa suomalaista maisemaa vaikka niitä merkittävissä määrin on kuivattu ja raivattu pelloiksi.
Etelä-Kymenlaaksossa on vielä useita lähes luonnontilaisia soita. Soilla tulee retkeiltyä lähinnä syksyisin karpaloita kerätessä. Kotkan - Pyhtään alueella sijaitsee Valkmusan kansallispuisto, jossa pääsee kulkemaan pitkospuita pitkin kierroksen suoalueen länsipuolella.
Syksyinen suo on kaunis kun ruska värittää suon heinikot ja sammalikot monen väriseksi matoksi. Upean värinen sammalikko jää osittain heinikkoon piiloon eikä valokuvissa pääse oikeuksiin.
Kuulas syksyinen päivä on oiva aika lähteä retkelle Valkmusaan, sopivan taukopaikan sattuessa on mukava nauttia eväistä ja pysähtyä kuuntelemaan ja ihailemaan avaraa suoluontoa
Jonain syksyinä karpalosato on hyvä ja kannattaa lähteä poimimaan sato talteen. Sateisina kesänä-syksynä suo voi olla hyvin vetinen ja petollinen. On syytä olla tarkkana, ettei uppoa suon silmään kulkiessa rahkasammal hetteikössä. Nuo rahkasammal mättäät syksyn ruska värjää upean punaisiksi ja suon heinikot aaltoilee tuulessa keltaisena merenä. Usein parhaat karpalo kasvustot löytyykin suon reunojen heinikko mättäiltä.
Vasemmanpuoleinen kuva otettu 2016 tapaninpäivänä kun läksin tapanin ajelulle Kananiemen suon reunamille. Tämä polku on kuvattu Mustajärven suon puolelta. Tässä on talvisin hiihtolatu. Oikeanpuoleinen kuva on saman vuoden marraskuussa otettu aurinkoisena syyspäivänä pitkospuilla suon toiselta puolen.
Keväällä suo herää eloon kun teeret alkavat soidinmenonsa. Valkmusan teerien taisteluareenan muistan jo seitsemänkymmentä luvulta, jolloin ensi kertaa alueella retkeilin. Tuolloin suoalue ei vielä ollut kansallispuisto.
Suovillojen valkoiset kukinnot alkukesän suolla ovat kaunista katseltavaa joinain vuosina kukinto hyvin runsas, jolloin ikäänkuin valkoinen pilvi leijuisi suon pinnalla.
Suopursut nämä pohjolan alppiruusut kukkivat myös valkoisena merenä ja suopursun vahva tuoksu on suon yksi ominaistuoksuista. Kauniisti vaaleanpunaisina kukkivat suokukat jää monelta huomaamatta, itse pidän näitä , yhtenä Suomen luonnon kauniisti kukkivimpana kasvina.
Kevättalven yöretki Kananiemen -ja mustajärven suolle kuutamon valaistessa hanget sinisen kelmeään kuunvaloon. Hanki kantoi suhteellisen hyvin ja oli helppo liikkua hangella taivaan tähtien ja kuun luoden mystisen tunnelman. Pöllöjä lähdettiin kuuntelemaan suon reunustavista metsistä. Mutta ei pöllöjä oikein tuntui olevan äänessä ensi alkuun, mutta jonkin ajan kuluttua alkoi kauempana kuulua helmipöllön puputusta jottei sen puolesta aivan turha retki ollut. Ei oikein hyvä myyrävuosi niin eivät pöllöt kovin innokkaasti pesimäpuuhiin olleet alkaneet. Helmipöllön laulua voit kuunnella klikkaamalla oheisen nettisivun auki.
https://audioboom.com/posts/702650-helmipollon-puputus-kantaa-kauas
Kuunvalossa tuikkiva valkea lumihanki ja puiden pitkät varjot antavat kevättalven pakkasyönä mielenkiintoisen retkielämyksen kuun valaistessa suolakeuden. Olen nuorempana käynyt kuutamo öinä, kun hankikanto hyvä hiihtämässä kuunvalossa näillä soilla. Niistä reissuista on jäänyt mukavia muistoja mieleen.
Suosittelen yö retkeilyä, joko talvi tai kesäaikana noissa maisemissa pienellä porukalla. Hienoja kokemuksia ja elämyksiä saa lähes ilmaiseksi eikä tarvitse reissata edes kauas. Ja retkien kohokohta on tietysti eväiden nauttiminen kuunvalossa tähtien tuikkiessa sinimustalla taivaalla.
Kananiemensuon laidalla moronvuoren kupeessa Kotkan puolella löytyy myös Metsähallituksen päivätupa jossa voi lämmitellä ja grillikatoksessa paistaa makkarat ja kiehauttaa nokipannukahvit.
Sauna veden äärellä olennainen osa Suomalaista maisemaa
